Viime postauksessa kerroin reissusta torstaihin asti ja nyt sitte kertoilen reissun loppuosan.

 

Perjantaina aamupalan ja laittautumisten jälkeen lähettiin pikku porukalla juna-asemalle ettiin linkkuasemaa. Arvokkaat minuutit kului, mutta linkkuasemaa ei löytyny.. Meillä nimittäin oli lähössä linkku Stutthofin keskitysleirille. Olo oli ku missäkin jännärileffassa kun isolla porukalla juostiin sekuntteja kiinni ja yritettiin ehtiä tohon linkkuun.. Vihdoin saimme havainnon linkkuasemasta ja kiihdytimme tahtia. Sitte ku huomasin ekan Yadilaisen saavuttavan linkun, tiesin että selviäisimme. Me teimme sen! Jea. 50km bumpy ridea ja oltiin perillä. Tie oli siis hullun kuoppanen, suurin osa matkasta me takapenkkiläiset pompittiin ylösalasylösalas.. :D Ja tuolla matkalla hokasin, että kyllähän nuo puolalaiset on hulluja kuskeja! Autot ajo oikeeta reunaa niin, että keskelle jäi "ohituskaista". Siinä me köröteltiin linkulla tien oikeeta laitaa ku rekka ohittaa miedät ja vastaan tulee autoja... Melkein itkin, mutta en kuitenkaa, oli niin hullun näköstä! :D Ei oikeen oltu varmoja, missä meidän pitää jäähä pois ni käytii kysyy kuskilta, että voisko se huikata sitte ku meidän on mentävä. Mutta se ei tajunnu enkkua. Näytettiin paperista Stutthofin nimeä, kuski näytti ymmärtävänsä ja sitte vaa toivottiin, että se tosiaan ymmärsi, että halutaan siinä kohalla pois kyydistä :D Kyllä se tajus.

 

 

 

 

Museossa ei saanu kuvata ni mulla ei ole sieltä kuvia.. Mutta onneksi meillä oli matkassa pari badassia, jotka otti hupelimella kuvia! :) Nämä alla olevat Stutthof -kuvat on siis Mikan ottamia! :)
 

^ Tuolla, missä noita ihmisiä näkyy, on pääportti eli "kuoleman portti"

 

 

 

^ tuossa lattialla ne nukku, patjaksi oli laitettu olkia ja noita liinoja

 

^ Kerrossänkyjä. Kuten huomaa ni ylimmässä sängyssä ei paljo muuten mahu oleen ku makaan.

 

^ Krematorion uunit

 

^ Kaasukammio sisäpuolelta

Olihan tuo melko karu paikka! Yritin kovasti samaistua niihin fiiliksiin ja oloihin, mitä ne joutu kestää tuolla. Luin tarinoita, katoin museon esineitä, kuvia ym mutta en vaan saanu kaaliini, kuin hirveetä siellä on oikeesti ollu! Ja luulen, että ei ole tervettäkään ymmärtää mitä Hitlerin, työntekijöiden ym päässä on liikkunu.. Tuo krematorio oli kuitenki se pysäyttävin paikka, sinne ku astu sisään ni siellä oli ihan eri tunnelmaki ku muualla. Jysähti päin naamaa suuri järkytys.. Ja ku siellä seinällä oli vielä semmonen lakanan kokonen kuva ruumiskasasta.. Huhhuh.. Ja kaasukammio oli kans raju. Luin, että niitä vankeja on kusetettu, että "pääsette parempaan leiriin ni käykää eka suihkussa ennen ku lähetään". Sitte sinne on tungettu jotain 70 ihmistä semmoseen pieneen koppiin ja laitettu kaasut päälle.. Huhhuh..

 

No keskitysleiriltä lähettiin vähän parempiin oloihin. Käytiin pikasesti syömässä ja mentiin reissumme toiseen vierailupaikkaan Day Centre Redutaan. Jos vertaa Suomen nuorisotyöhön ni tää oli vähän niinku nuokkari. Nuoret menee tonne koulun jälkeen, syö, tekee läksyt ja sitte siellä on eri pajoja, missä nuoret voi harrastaa. Redutan nuoret laulo meille pari laulua ja tytöt veti "pari" tanssiesitystä, mikä venyki sitte noin viideksitoista tanssiesitykseksi! :D Ne oli niin innossaan ja tykkäs tanssia ulkona ni tanssivat sitte pari ylimäärästä esitystä.

 

^ Muutama Yadilainenki lähti tanssiin mukaan! :)

Tanssijat oli todella taitavia ja pieni tanssikärpänen puri muaki! :) Tuli omat FunkyDanceCrew -ajat mieleen.. Aattelinki jatkaa tanssiharrastustani ihan omaksi ilokseni. Kokeilin CityDancen -kursseja joskus vuos sitte, mutta en saanu niistä enää kiksejä.. enkä osannu enää mitään! :D Ni jos nyt tanssahtelis kotona ja reenais jotain perusliikkeitä.. :) Nojo. Redutan jälkeen lähettiin YAD:n tarjoamalle "viimeiselle aterialle". Harmitti vaan, että ku olin jo syöny masun täyteen ni piti törkeesti jättää puolet ruuasta syömättä ku ei vaan jaksanu.. :/ Mutta ruoka oli kuitenki hyvää! Ruokailun jälkeen piti vielä käydä maistaan "maailman parasta smoothieta" ja olihan se hyvää! Sitte mentiin kaupan kautta hostellille lepuuttamaan silmiä.

 

^ Tarun Snickers -pirtelö ja mun "maailman paras smoothie"

Nukuin 3h ja puol 3 yöllä oli herätys. Kamat kasaan ja puol 4 lähettiin käppäilemään linkkuasemalle ja siitä linkulla lentoasemalle. Gdanskin lentokentän turvatarkastusmeiniki oli hieman erilaista ku Suomessa ja mua pelotti :D Äkäsen näköset työntekijät puhu äkäsesti vierasta kieltä ni meinas tulla köntsät housuun :D Mutta edelleen pääsin turvatarkastuksesta moitteettomasti läpi ja olin taas turvassa! Käytiin tuhlaan vielä viimeset zlotyt ja siirryttiin jonottamaan koneeseen pääsyä. Lento meni hyvin ja tällä kertaa säästyin huimaus- ja päänsärkykohtauksilta! Johtusko siitä, että tällä kertaa en roikkunu ikkunassa ja nukuin lähes koko matkan. Jee! Suomessa oltiin 08.50 ja siitä lähettiin ajeleen Tampereelle ja toiset Jyväskylään. Tampereelta hyppäsin junaan ja illalla olin kotona! <3 Kisut tuli iloisesti vastaan ja sain ainaki tuhat pusua! <3 Vissiin oli ollu ikävä tai sitte olivat vaan tuliaisia vailla.. :p

 

Reissu oli ikimuistoinen ja ikävä jäi! Yleensä on ihana palata takas kotiin, mutta nyt jäi semmonen fiilis, että olis voinu vielä päivän-pari viipyä.. Ylivoimaisesti parasta oli matkaseura! Vallan ihania ihmisiä jokainen! :) Ja koko reissulla oli semmonen rento YADimainen fiilis! Ihanaa! <3 Kiitos huipusta reissusta!! <3 Laitetaan vielä yks sydän ni sitte on sydänkiintiö täynnä <3

 

 

puspus!