Jalanjäljet hiekassa

Eräänä yönä mies näki unen.
Hän oli kävelemässä rannalla Luojamme kanssa,
kun taivaalle välähti näkymiä hänen elämästään.
Jokaisessa näkymässä hän huomasi kahdet jalanjäljet
hiekassa; toiset hänen omansa ja toiset Luojan jalanjäljet.
Ennen kuin viimeiset näkymät hänen elämästään
tulivat esille, hän katsoi taakseen jalanjälkiä hiekassa.
Hän huomasi, että monta kertaa matkan varrella
oli vain yhdet jäljet hiekassa.
Hän myös huomasi, että jäljet puuttuivat juuri
niinä aikoina, jolloin hänellä oli ollut elämässään kaikkein vaikeinta.
Tämä vaivasi häntä kovasti, joten hän kysyi siitä Luojalta.

"Luoja, kun päätin seurata Sinua, sanoit kulkevasi mukanani joka askeleella.
Nyt kuitenkin huomaan, että elämäni vaikeimpina aikoina
hiekassa on vain yhdet jalanjäljet.
En ymmärrä, miksi hylkäsit minut silloin, kun Sinua eniten tarvitsin."

Luoja vastasi, "Rakas lapseni, rakastan sinua enkä milloinkaan hylkäisi sinua.
Vaikeuksiesi aikoina, jolloin näit vain yhdet jäljet hiekassa,

silloin minä kannoin sinua."

 

 

 

Voi vitsi ku mulla menee hyvin! :)

Mulle diagnosoitiin viime vuoden (2012) toukokuussa masennus. Saman vuoden elokuussa jäin koulusta saikulle työkyvyttömyyden takia ja lokakuussa aloitin terapian. Saikulla olin tämän vuoden (2013) toukokuuhun asti. Nyt opiskelen kuntoutustuella opintoni loppuun. Täysin työkykyinen en vielä ole, siksi opiskelenkin hitaampaa tahtia kuin muut.

Eilen terapiassa tein masennustestin uudelleen, koska en tuntenut enää itteeni niin masentuneeksi kuin aiemmin ja uskalsin jo epäillä olevani terve(hkö). Terapiaa on nyt siis takana reilu vuosi. Testi ja terapeutin kommentit kertoivat, että MULLA EI OO ENÄÄ MASENNUSTA! Voi kehevatsu ku oon ilonen!! <3

Heti masennusdiagnoosin (tuolloin toukokuussa 2012) saatuani tein päätöksen, että "minä paranen tästä." Tiesin, että taival ei tule olemaan millään tavalla helppo vaan melkoisen helvetin läpi on mentävä. Nyt on helvetti koluttu läpi ja myrsky on takana päin. Ja on melko hyvä fiilis! :) Minä selvisin! Minä tein sen! En kuulkaas ookkaan mikään turha muija! ;)

 

En kerro tätä mitenkään huomiota haluavasti. Masennus (ja varmasti muutkin mieleen liittyvät ongelmat ja sairaudet) on hyvin salattu ja jopa hävetty sairaus, eikä siitä sen takia uskalleta/haluta puhua ääneen. Tämän takia moni luulee, että masennus on jotenkin harvinainen. No eipä ole. Kun kerroin lähipiirilleni (todella nolona ja häpeillen) masennuksestani sain yllätyksekseni vastauksia tyyliin "joo mullakin on, mun äitillä on, mun kaverilla on, tunnen yhen kellä on, mullaki on ollu" jne! Löytyhän niitä muitaki ku vaan uskalsi avata suunsa! :) Ei se ookkaan niin harvinainen kuin luulin..!

 

Nyt saan siis aloittaa uuden vuoden terveempänä kuin ennen! :) Ja onnellisempana kuin pitkään aikaan!

Enkeleitä taskuun! <3

p.s. Älkää kertoko Kelalle ettei lopu tuet! ;D